1, Hitsatun teräsverkon terminologia ja määritelmät
Teräsverkkoa, joka on muodostettu asettamalla pystysuoraan pitkittäis- ja poikittaisia terästankoja, joilla on sama tai eri halkaisija tietylle etäisyydelle, ja pistehitsaamalla kaikki leikkauspisteet yhteen, kutsutaan teräshitsaukseksi. Teräksen raudoitushitsaus ja -verkko voidaan jakaa kolmeen tyyppiin materiaalien mukaan: kylmävalssattu uurrettu teräsvahvikehitsausverkko, kuumavalssattu uurrettu teräsvahvikehitsausverkko ja kylmävedetty ja -valssattu sileä teräsvahvikehitsausverkko. Tällä hetkellä yleinen ja yleinen menetelmä sekä kotimaassa että kansainvälisesti on kylmävalssattujen uritettujen terästankojen hitsausverkko.
Teräshitsausverkon pituus- ja poikittaissuunnat määräytyvät valmistussuunnan mukaan. Yleisesti ottaen teräshitsausverkon valmistussuunnan suuntaisesti järjestetyt terästangot ovat pitkittäisiä terästankoja, ja terästangot, jotka on järjestetty kohtisuoraan teräshitsatun verkon valmistussuuntaan nähden, ovat poikittaisia terästankoja. Sitä ei mekaanisesti voida ymmärtää pituussuuntaisina terästankoina pitkän sivun suunnassa ja poikittaisina terästankoina lyhyen sivusuunnassa. Kahta samaa tyyppiä ja halkaisijaa olevaa tankoa, jotka on kiinnitetty tiiviisti vierekkäin hitsatussa teräsverkossa, kutsutaan yhdensuuntaisiksi tangoiksi ja niitä käytetään vain pitkittäissuuntaisissa terästankoissa.
Teräshitsausverkon pitkän sivun mitta on verkon pituus ja teräshitsatun verkon tason lyhyen sivun mitta on verkon leveys. Ne ovat riippumattomia teräshitsausverkon valmistussuunnasta, eikä niitä pidä sekoittaa teräshitsausverkon pituus- ja poikittaistankojen jakoon.
Teräsvahvistehitsattu verkko voidaan jakaa pohjaverkkoon ja pintaverkkoon eri päällystysasemien mukaan, ja pintaverkko voidaan jakaa edelleen tukipintaverkkoon, pitkittäis- ja poikittaispintaverkkoon sekä lämpötilapintaverkkoon. Eri tuotanto- ja toimitusmenetelmien mukaan se voidaan jakaa räätälöityyn teräshitsausverkkoon ja standardoituun teräshitsausverkkoon.
Teräsraudoitushitsattu verkko valmistetaan pääsääntöisesti tehtaalla ja teräsraudoituksen vaihtosuunnittelu tehdään suunnittelupiirustusten mukaan. Sitä voidaan käyttää vain suunnittelulaitoksen ja katsastusviraston sertifioimana konepajarakennuksessa.
2, Tekniset indikaattorit ja rakennevaatimukset hitsatuille teräsverkoille
1. Tekniset parametrit
Kylmävalssattujen uritettujen terästankojen ja kylmävedetyt (valssatut) sileät terästankojen vakiolujuusarvo on 550 Newtonia/neliömillimetri; Kylmävalssattujen uritettujen terästankojen mitoituslujuusarvo on 360 Newtonia/neliömillimetri.
Kuumavalssattujen luokan I pyöreiden terästankojen vakiolujuus on 370 Newtonia/neliömillimetri; Kuumavalssattujen luokan I pyöreiden terästankojen mitoituslujuus on 210 Newtonia/neliömillimetri;
Kuumavalssattujen II ja III uritettujen terästankojen vakiolujuusarvot ovat 490 Newtonia/neliömillimetri ja 570 Newtonia/neliömillimetri. Kuumavalssattujen II ja III uritettujen terästankojen mitoituslujuusarvot ovat 300 Newtonia/neliömillimetri ja 360 Newtonia/neliömillimetri.
Saman lujuuden terästankojen vaihtovaatimuksen mukaan rakennusprosessi, jossa käytetään kylmävalssattua uritettua terästankohitsattua verkkoa paikalleen valetuissa lattialaatoissa asuinrakennuksessa, voi säästää teräksen kulutusta.
2. Ankkurointivaatimukset
Asuinrakennuksen lattialaattabetonin paikoilleen valetussa rakenteessa verkon päässä oleva teräsraudoitus ulottuu palkkiin tai tukeen toimimaan kiinteänä liitoksena. Asennuksen aikana on varmistettava riittävä ankkurointipituus, erityisesti pohjaverkon pintaverkon ja sivujännevälin osalta.
3. Pintausvaatimukset
Betonikomponenteissa, kun hitsatun teräsverkon pituus tai leveys on riittämätön, kahta verkkokappaletta limittämällä tai upottamalla tiettyjen eritelmien mukaisesti muodostettua yhteyttä kutsutaan hitsatun teräsverkon limittäiseksi. Kahden teräshitsatun verkkokappaleen limittäisten päiden välinen etäisyys (uritettu teräshitsausverkko) tai kahden teräshitsatun verkkokappaleen uloimpien poikittaisten terästankojen välinen etäisyys (sileä teräshitsausverkko) on teräshitsausverkon päällekkäinen pituus.
Hitsatuille teräsverkoille on olemassa kolmenlaisia limitysmenetelmiä. Yksi on pinoamismenetelmä: se on päällekkäinen menetelmä pinota yksi verkko toisen verkon päälle. Yleensä käytetään yksisuuntaiseen lautaverkkopäällystykseen. Toinen menetelmä on lukitusmenetelmä: se on sijoittaa yksi verkko toisen verkon päälle siten, että vaakasuuntaiset teräspalkit ovat samassa tasossa ja pystysuorat terästangot limittyvät kahdessa eri tasossa. Yleensä käytetään hitsattujen teräsverkkojen päällystämiseen ohuemmissa betonilaatoissa. Kolmas on litteä limitysmenetelmä: se on menetelmä yhden verkon terästankojen upottamiseksi toiseen verkkoon siten, että kahden verkon pitkittäiset ja poikittaiset terästangot ovat vastaavasti samassa tasossa. Käytetään yleisesti lattialaattojen, murtumien estoverkkojen ja negatiivisten taivutusmomenttien terästankojen pintaverkkojen jakautumiseen.
Teräshitsausverkon kolmen päällekkäisen muodon on täytettävä seuraavat neljä ehtoa: kaikkien kahden verkkokappaleen terästankojen on oltava valmiita samassa limityskohdassa; Toiseksi, kaikki päällekkäiset alueet on sidottu teräslangoilla; Toiseksi suojakerroksen paksuuden päällekkäisyydellä päällystyksen jälkeen on oltava eritelmien mukainen; Limitysalue tulee asettaa samaksi ja limittäiset liitokset asetetaan minimitaivutusmomentille.
Hitsattujen teräsverkkojen päällekkäisiä muotoja on kolmea tyyppiä: Ensinnäkin päällekkäisyyden pituusvaatimukset kullekin limitysmenetelmälle ovat erilaiset; Toinen on, että päällekkäiset tasomuodot ovat erilaisia; Kolmas syy on se, että sivunäkymässä näytettyjen terästankojen määrä on erilainen: 2 terästankokerrosta litteässä menetelmässä, 3 terästankokerrosta solkilapausmenetelmässä ja 4 terästankokerrosta pinottu kierrosmenetelmä.